Paavo Haavikon esikoisromaani sijoittuu vuoden 1918 vaiheille. Minäkertoja - mies, aviopuoliso ja muutaman alaisen esimies - elää elämäänsä Helsingissä.
Aika on epätavallinen, punalippuja, lakkoja, ilmestymättä jääneitä sanomalehtiä, vankeja, mutta miehellä on asiansa, liiketoimensa ja talletuksensa. Niitä on hoidettava ja kuljettava elämänsä mukana silloinkin, kun maailma kuohuu.