Kolme Tarzanin mestaripiirtäjää
Petri Aarnio
Kielletty kaupunki -albumi kokoaa yksiin kansiin kolmen eri piirtäjän taidonnäytteitä Tarzan-sarjakuvan pitkän historian varrelta. Burne Hogarth, Dan Barry ja Russ Manning edustavat kukin oman aikansa visuaalista ihannetta, ja vaikka jokaisen tekninen taso on huippuluokkaa, heidän näkemyksensä Edgar Rice Burroughsin luomasta viidakon valtiaasta ovat hyvinkin omaleimaiset.
Sarjakuvan Michelangeloksi kutsuttu Burne Hogarth piirsi apinamiestä pääasiassa 1930- ja 1940-luvuilla, jolloin Tarzan-sarjakuva eli ensimmäistä kultakauttaan. Hogarth jatkoi Tarzanin äärellä myös myöhemmin 1970-luvulla kahdessa näyttävässä albumissa. Hänen tyylinsä oli dynaaminen, barokkimainen ja anatomisesti liioiteltu, ja nämä piirteet tekivät Tarzanista jopa myyttisen hahmon.
Kielletyssä kaupungissa Hogarthin viivaa voi tutkia seikkailussa ”Tarzan maan uumenissa”. Alun perin hänen piti piirtää tarina kokonaan, mutta lopulta hän luonnosteli vain muutaman alkupään sivun. Mitä tapahtui? Tämä sarjakuvan historian värikkäiden persoonien törmäyksestä kertova tarina valottuu albumia taustoittavasta esipuheesta.
Esimerkki Burne Hogarthin liioittelevasta tyylistä värillisissä sunnuntaisarjoissa.
Hogarthin kesken jättämän tarinan viimeisteli huolitellun realismin mestari Dan Barry, joka vastasi myös ”Tarzan ja Ashran timantti” -seikkailun piirtämisestä. Barryn edustama ”New York slick” -tyylissä korostuivat selkeät ääriviivat ja tarkat tekstuurit. Barryn tulkinta Tarzanista oli inhimillisempi ja vähemmän patsasmainen kuin Hogarthilla – Barryn Tarzan muistuttikin enemmän aikansa filmitähteä.
Näissä kahdessa Rob Thompsonin käsikirjoittamassa tarinassa Dan Barrya avusti hänen pikkuveljensä Sy Barry, joka tuli myöhemmin tunnetuksi erityisesti pitkästä urastaan Mustanaamion piirtäjänä.
Dan Barryn viiva oli hyvin hallittua. Hänen hahmonsa olivat fyysisesti uskottavia ja lihasryhmät korostuivat realistisesti.
Klassisena tyylitaiturina tunnettu Russ Manning hallitsi Tarzan-sarjaa 1960-luvulta 1970-luvun alkuun – myös käsikirjoittajana. Manningia pidetään usein Edgar Rice Burroughsin alkuperäisen vision uskollisimpana tulkkina, jonka elegantti, ohut viiva ja kerronnallinen selkeys toivat sarjaan uudenlaista ilmavuutta.
Manningin kautta pidetäänkin Tarzanin toisena kultakautena, jolloin sarjakuva palasi juurilleen ja romaanien alkuperäiseen henkeen. Manningin ura mustavalkoisten päivälehtistrippien parissa huipentui Kielletyssä kaupungissa nyt julkaistaviin seikkailuihin ”Korak ja viidakkovirran viemät sekä ”Tarzanin paluu maan uumeniin”.
Russ Manningin puhdaspiirteinen ja selkeä viiva sekä uskollisuus Edgar Rice Burroughsin alkuperäisteksteille palauttivat viidakkoseikkailun klassisen tunnelman.
Paluu Opariin (2024) | Kivinen faarao (2025) | Kielletty kaupunki (2026)
Petri Aarnio
AD, toimittaja, sarjakuvan harrastaja
Verkkokauppaan
https://www.jalava.fi
https://www.jalava.fi/mies-joka-uskoo-tarzaniin