Mies, joka uskoo Tarzaniin
24.1.2024 | Petri Aarnio
”A–A!” -huuto raikui 70-luvulla ympäri Euroopan, myös meillä maalla Orivedellä. Aikuisten tyrkyttämä arki tuntui toivottoman lattealta Tarzanin seikkailujen tarjoamaan apinamiestodellisuuteen verrattuna. Kesien loput olivat katkeria, kun seikkailujen näyttämönä toiminut heinälato piti jättää. Toimeliaana lapsena järjestin kuitenkin siten, että leikit siirtyivät heti myös asfaltille. Paidan puin päälleni vasta kouluun.
Kun kasvoin ja sain omaa jälkikasvua, aloin testata, olisiko viidakkoseikkailuilla tarjottavaa uuden vuosituhannen lapsille. Tällä välin minusta oli tullut graafinen suunnittelija, ja kymmenisen vuotta sitten aloin skannata ja käsitellä vanhoja Tarzan-lehtiä.
Sarjakuvaneuvos Asko Alanen valoi minuun uskoa, että näille vanhoille Tarzanin seikkailuille voisi olla nykyään markkinointirakoa Suomessa. Kävin läpi kotimaisia sarjakuvakustantajia ja tutustuin sarjakuvakustantamisen parissa uransa tehneeseen Markku Jalavaan. Hän kiinnostui Tarzaniin liittyvistä ideoistani, minkä jälkeen asiat eskaloituivat nopeasti. Nyt käsissämme ovat toimittamani Tarzan-albumit Paluu Opariin (2024) ja Kivinen Faarao (2025), jotka Kustannus Jalava on julkaissut. Tarzan-leikit, vanhojen sarjakuvalehtien värit ja suolatun heinän tuoksu vilisevät yhä edelleen mielessäni. Myös seuraavista Tarzan-albumeista on alustavia suunnitelmia.
Sosiaalisessa mediassa on ollut puhetta nostalgiasarjakuvasta jonkinlaisena huru-ukkojen mediana, johon Tarzan ilman muuta kuuluu. Itse kuitenkin uskon apinamiesseikkailujen tenhovoimaan ja siihen, että ne on mahdollista ”uudelleenpukea” uusille lukijoille. ”Tarzan elää ja muuttuu sen mukaan, milloin ja missä sitä luetaan ja katsotaan”, kirjoittaa Paula Havaste uuden Kivinen faarao -albumin esipuheessa. Kreegah bundolo Paula!
Tarzanista löytyy verkossa eritasoisia alkuperäisstrippejä. Painettua kokooma-albumia tehtäessä oleellista on löytää riittävän hyvät originaalit. Usein ne löytyvät oikeuksien haltijalta lunastettaviksi, toisinaan parhaan laadun saa skannaamalla stripit jostakin ulkomaisesta albumista.
Tarzan-piirtäjä Russ Manning kuoli vuonna 1981. Albumeita tehdessäni mietin paljon, miten hän olisi halunnut asioiden olevan, ja leikittelen ajatuksella, että kuulun alkuperäiseen tekijätiimiin. Kääntäjä Asko Alasen kanssa hiomme toisinaan omituisiinkin vuorokaudenaikoihin yksittäistä puhekuplaa sopivaan muotoon. Kantta tehdessäni pyrin löytämään väritettäväksi ikonisimmat ruudut, joissa on tunnistettavia klassisia kasvoja tai asentoja.
Olen ”Babylon-ammatiltani” graafisen alan opettaja, ja minulla on usein eri työvaiheissa alan opiskelija assistenttina ja tutustumassa vanhojen sarjakuvien entisöintiin. Näin toivoakseni sekä osaaminen että kiinnostus vanhaan sarjakuvaan siirtyy myös uusille lukijoille ja tekijöille.
Kustantamolle tämä voi olla bisnestä – minulle lapsena alkaneen harrastuneisuuden korkeaveisu.
Petri Aarnio
AD, toimittaja, sarjakuvan harrastaja
Mies, joka uskoo Tarzaniin
