Saakelin satelliitit - Avaruusagentti Dan Dare
Sauli Santikko
Saakelin satelliitit, avaruuspilotti Dan Dare lentää jälleen!
Dan Dare – elämää suurempi sarjakuvasankari
Kuka Dan Dare oli? Ennen kaikkea Dan Dare oli heti alusta alkaen kotisaarellaan, Britanniassa, ilmiö, ja hänestä aivan tarkoituksellisesti tehtiin sellainen, kustannuksia säästämättä. Kun Eagle-lehden ensimmäinen numero ilmestyi 14. huhtikuuta 1950, sen kansilehdessä oli kahden värisivun mittaisen avaruusseikkailu, jonka toteutus ja sisältö oli kunnianhimoisinta siihen mennessä tehtyä brittisarjakuvaa. Lehden kahdeksaa värisivua varten perustettiin Liverpooliin uusi syväpaino, jolla painaminen on erityisen kallista mutta laatu ylivertaista. Ennakkomainonta oli laajaa. Maata kiersivät reklaamiautot, joissa lehteä mainostettiin lauseella: Hunt the Eagle! Satsaus kannatti, sillä lehden ensimmäistä numeroa myytiin lähes miljoona kappaletta! Sodasta vielä toipuva maa sai elämää suuremman sarjakuvasankarin, jollaista sillä ei koskaan aiemmin ollut ollut.Dan Daren loi kuvittaja Frank Hampson yhdessä anglikaanipastori Marcus Morrisin kanssa. Dare seikkaili kaukana tulevaisuudessa utopistisella 1990-luvulla, mutta hahmojen puhetapa, asenteet ja käytöstavat olivat vankasti kiinni 1950-luvun brittiläisissä ihanteissa ja sovinnaisuuskäsityksissä. Alun perin Dan Daren piti olla sotilaspappi, mutta onneksi ammatiksi vakiintuivat sittenkin avaruuspilotin hommat. Dare seikkaili myös radiossa, nimittäin Radio Luxemburgissa päivittäin vuosina 1951–1956. Daresta tehtiin valtavasti myös oheistuotteita; jokaisella pojalla piti olla Dan Daren sädepyssy. Suomessa Dan Darea saatiin 1960-luvulla lukea Nastasarjat ja Peitsi -lehdissä.
Frank Hampson, näkijä ja tekijä
Frank Hampson oli visionääri, joka loi Dan Daresta spektaakkelin. Hänen tapansa tehdä sarjakuvaa oli poikkeuksellisen elokuvallinen, ja Dan Darea tosiaankin tuotettiin kuin elokuvaa. Studiolla hahmot poseerasivat viitevalokuvia varten, aluksista ja alieneista rakennettiin pienoismalleja ja ”näyttämön” rekvisiitalle suunniteltiin jopa haluttu valaistus. Tämä toi kuviin häkellyttävää tarkkuutta ja kolmiulotteisuutta. Vaikka tarinat olivatkin hyvin fantastisia, ne haluttiin pitää teknisesti uskottavina. Sarjan alkuvaiheissa nuori Arthur C. Clarke toimi tieteellisenä neuvonantajana. Pitkät, moniosaiset juonikaaret saattoivat kestää jopa vuoden. Rima asetettiin niin korkealle, että sarjakuvissa ainoana vertauskohteena on Tinttiä tehnyt Hergén studio Belgiassa.Dare itse oli hahmona niin ihanteellinen ja virheetön, että hänen rinnalleen oli pakko luoda luonteikas joukko sivuhahmoja – jo mainitun Tintin tapaan. Vakituisena aisaparina oli tanakka sotilaspalvelija Digby, jonka tehtävä oli tuoda keventävää huumoria tapahtumiin Viiru-lemmikkinsä kera. Konnagallerian kruunattu kuningas oli tietenkin Mekontan Mekon, Tren-kansan yltiöälykäs geenijalostettu hallitsija, joka lentää painovoimaa uhmaavalla liitoistuimellaan ja palaa kerta toisensa jälkeen uusien valloitussuunnitelmien kera. Hahmo debytoi jo ensimmäisessä seikkailussa ja vakiintui pian sarjan pysyväksi kiusanhengeksi, sekä lukijoiden suosikiksi.
Dan Dare, menneisyyden mies tulevaisuudessa
Hampsonin studion laatu oli ylivoimasta, ja hyvin kallista. Kustannuspaineet sekä omistajavaihdokset johtivat lopulta siihen, että Hampson lähti tekijäjoukosta 1960-luvun alussa. Taiteilijat vaihtuivat (mm. Frank Bellamy, Don Harley, Keith Watson) ja laatu laski hiljalleen, lukijamäärät pienenivät, tarinat muuttuivat puisevimmiksi, kunnes Eagle viimeisen yhdistettiin 60-luvun lopulla Lion-lehteen. Dare palasi myöhemmin modernisoituina versioina, mutta vanha taika, ja suosio, ei koskaan enää palannut. Frank Hampsonin kausi oli Dan Daren kultakausi; ja jämeräleukainen sankarikin oli hänkin oman aikansa vanki, vaikka kaukaisella 1990-luvulla seikkailikin. Uusi aika toi uudet sankarit.
Jeff Hawke omalla tavallaan jatkoi Dan Daren perintöä, mutta hyvin toisenlaisena sankarina, aikuisempana ja arkisempana. Kaikissa väreissä hehkunut Dare edusti puhdasotsaista sankaruutta ja sotilaskuria, mennyttä maailmaa; mustavalkoinen Hawke oli älyllisempi ja diplomaattisempi, tulevaisuuden mies. Kumpikin sai kohdata muukalaisia, vieraita elämänmuotoja, jotka eivät olleet yksiselitteisesti ystäviä tai vihollisia. He eivät kärsineet muukalaispelosta, ksenofobiasta. Science fiction, tieteiskirjallisuus, voi sijoittua tulevaisuuteen, mutta tarinat kertovat aina omasta ajastamme ja ihanteistamme. Kuten myös Judge Dredd… Tulevaisuus ei ole sitä mitä ennen!
Tervetuloa Helsingin kirjamessuille kuulemaan lisää kolmikosta Jeff Hawke, Dan Dare ja Judge Dredd. Klassinen scifisarjakuva 2000-luvulla: tulevaisuudenkuvia ja menneisyyden kaikuja -paneeli on lauantaina 25.10. kello 14.30 Lonna-salissa (aikataulu on vielä varmistamatta).
Sauli Santikko
Verkkokauppaan